Runokuono

Keira täytti tänään 6 kk. Puolitoista kuukautta yhteiselämää on hurahtanut. Keira on sopeutunut hienosti meidän elämään, ja he tulevat Haikun kanssa todella hyvin toimeen. Mittasin Keiran noin viikko sitten ja sain tulokseksi 35,5 cm. Painoa on kertynyt jo 8,5 kg. Keiralla on todella vahva luusto ja runko, joten se näkyy painossa. Jännä nähdä miten paljon neiti vielä tuosta kasvaa. Juoksuja Keira ei ole vielä aloittanut. En kuitenkaan usko, että menee enää kauaa ennen kuin ne alkavat. Haikulla on nyt juoksut, joten se voi myös jouduttaa niiden alkua. Haikulla alkoi ekat juoksut 5,5 kuisena. Vietimme Keiran kanssa aamupäivän koirapuistossa Hilman ja Väinön kanssa. Hilma täytti viikko sitten 6 kk ja Väinö on 7 kk. Sopiva porukka olikin, vaikka toki seuraan liittyi muitakin koiria. Keira oli välillä vähän ulkopuolinen kun Hilmalla ja Väinöllä meni leikit hyvin yksiin. Onneksi seuraan liittyi vauhdikas basenji tyttönen, joka oli myös 6 kk. Keira oli onnellinen kun sai oman vär

Viime viikolla alkoi lopultakin keväisemmät kelit, ja mun kevätväsymys alkaa pikku hiljaa hävitä. Keskiviikkona 18.4. käytiin Haikun kanssa kokeilemassa mätsärissä Skanssissa. Aurinko paistoi ja väkeä oli todella paljon. Pienten aikuisten luokassa oli noin 50 koiraa. Haiku sai sinisen nauhan, ja valittiin jatkoon, muttei lopulta kuitenkaan sijoittunut. Meillä oli kuitenkin kivaa kehässä, Haiku söi onnessaan nameja ja esiintyi hienosti. Tarkoituksena olikin mennä treenaamaan ennen Pöytyän ryhmistä, joka on ensi viikon sunnuntaina. Nyt voidaan hyvillä mielin lähteä näyttäytymään pitkästä aikaa. Haiku on kyllä niin luotettava näyttelykaveri, että vaikka sitä ei kauheasti kiinnostaisinkaan touhu sinä päivänä, niin se menee aina kuitenkin kivasti. :-)  Yllättäen pääsin kehään myös Koman kanssa, kun tuomari sattui olemaan Liisan tuttu. :-) Voi, että miten hienosti Koma osaa esiintyä ja sillä on selvästi hauskaa! Koma sai punaisen nauhan ja valittiin myös jatkoon, mutta ei kuitenk

Pääsiäisenä Keira sai toisenkin bläckäri kaverin kun Liisa kävi kylässä Koman kanssa. Menimme ensin yhdessä läheiseen koirapuistoon, ja Keira, Haiku ja Koma saivat juosta mielensä mukaan eikä muita koiria puistossa ollut. Haiku pyrähteli muutaman kerran ja kyllästyi sitten. Komalla ja Keiralla menivät leikit hyvin yksiin ja vauhtia riitti. Kun palasimme kotiin, tytöt jaksoivat leikkiä vähän aikaa ja väsähtivät sitten. Komalla olisi virtaa riittänyt. Ei voi muuta kuin ihailla kuinka hyvä luonteinen ja komea uros Komasta on kasvanut. Koma on iloinen, hyväntuulinen, leikkisä ja erittäin ystävällinen sekä koirille että ihmisille. Koma on kehittynyt myös ulkoisesti todella hienosti ja on myös maskuliininen, vaikka ikää on vasta 10 kuukautta vanha. On todella sääli, ettei Komaa voi käyttää jalostukseen tuon typerän varvasvian takia. :( Komalla olisi paljon annettavaa Suomen shiba kannalle, sekä luonteen että ulkonäön puolesta.

Pääsiäisestä on kulunut jo viikko, mutta mun päivitykset tulevat auttamattomasti myöhässä ja väärässä järjestyksessä. Koettakaa kestää. Olimme pääsosin kotona, söimme hyvin, ulkoilimme ja nautiskelimme vähän viiniä. Sunnuntaina ajelimme Keiran kanssa Halikkoon tapaamaan Siniä ja hänen shibojaan. Keira oli onnessaam kun sai viilettää uuden bläckäri ystävänsä Aatan kanssa. Ehkä kuvittelen, mutta jotenkin tuntuu, että bläckäreillä jotenkin kemiat pelaavat yhdessä hyvin. ;) Aata on 11-kuinen, todella kaunis nuori neiti ja jaksoi juoksuttaa 5-kuista Keiraa. Minä keskityin seuraamaan Koirien leikkejä ja höpöttämään Sinin kanssa, ja kotona huomasin, ettei kamerasta löytynyt julkaisukelpoisia kuvia. Pakko kuitenkin julkaista pari pöhköä kuvaa. Sorry, Sini. :D Tuo seuraava vaan jotenkin kuvasi niin hyvin noiden kahden touhuja. Täysi vauhti päällä, ja Aatalla karvanlähtö meneillään. Mun kamerasta ei vaan löytynyt yhtään edustavaa kuvaa. ;)

Edellisen tekstin jatkoksi haluasin vielä mainita, että pienessä rodussa myös tutkittujen koirien kanssa yhdistelmien suunnittelu on haastavaa. Suomessa on uroksia, jotka toisivat rodulle esim. harvinaisemman suvun muodossa tärkeää "uutta verta" populaatioon, mutta lonkat ovat esim. C/C tai C/D. Olen pohtinut moneen moneen kertaan näiden urosten käyttöä. Nämä viimeaikaiset lonkkatulokset kuitenkin pistävät miettimään asiaa entistä tarkemmin. Olen kuitenkin ajatellut, että jos minulla olisi koira, jolla on A:n lonkat, ja jonka molemmilla vanhemmillakin on A:n lonkat, niin uskaltaisin käyttää kumppania, jolla on esim. C/C lonkat. Ja tilanteesta riippuen, esim. Japanin tuontia, jolla on C/D lonkat tai jopa D/D. Tähän perään vielä tällä hetkellä laitetaan iso EHKÄ. Tämän koiran tulisi sitten muuten olla upea luonteinen ja ulkonäöllisestikin moitteeton rodun edustaja.  No, edeltävän kaltaisia päätöksiä minun ei onneksi tällä hetkellä tarvitse tehdä. Seuraavaksi jännätään

Nyt täytyy kirjoitella ihan pelkästä huolesta ja harmituksesta. Seuraan Kennelliiton jalostustietokantaa säännöllisesti, erityisesti terveystulosten osalta. Tietenkin muutkin asiat kiinnostavat, kuten tuonnit ja näyttelytulokset. Päällimmäinen kiinnostuksen kohde on kuitenkin terveys, ja samalla yritän kartoittaa mahdollisia uroksia tuleville Runokuono-pentueille. Shibaa pidetään yleisesti terveenä rotuna, ja sitä se onkin, koska perinnöllisiä sairauksia löytyy rodustamme suhteellisen vähän. Esimerkiksi vakavia autoimmuunisairauksia rodussamme ei ole todettu, ja verrattuna esim. akitaan rodun tilanne on hyvä. Kuitenkin viimeaikainen suuntaus erityisesti lonkkatulosten osalta ei näytä hyvältä. Tänään tietokantaan oli ilmestynyt jälleen uudet D/D lonkat, ja siitä harmistuneena halusin kirjoittaa asiasta. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveys.aspx?R=257&A=12 Jos menee KoiraNettiin ja valitsee osion terveys, ja laittaa asetuksiin pelkät lonkkanivelet viimeisen 12-kuukauden

Kirjoitellaanpas nyt niitä väliin jääneitä kuulumisia. Laumamme on siis kasvanut yhdellä neitosella, kuten olettekin jo huomanneet. Keira on viralliselta nimeltään Hillsdale Black Pearl ja hänen kasvattajansa on Maureen Angerman Kanadasta. Maureen ei kovin usein myy pentuja toisille kasvattajille, ja häneltä on tullut aiemmin vain yksi pentu Eurooppaan. Shiboja Maureen on kuitenkin kasvattanut n. 16 vuotta. Monestakin syystä johtuen, en olisi tätä pentua koskaan saanut kysymällä itse. Enkä noin kaukaa muutenkaan vielä pentua etsinyt. Ystävän avustuksella Keira kuitenkin päätyi Suomeen. Keira on todella kaunis black and tan tyttönen ja toteutunut unelma. Keiran isä on Japanin tuonti ja emä alun perin Hollannista. Myös molemmat vanhemmat ovat kauniita bläckäreitä. Mitään täydellisen uutta ja ihmeellistä linjaa Keira ei edusta. Mutta ainakin sen tiedän, että samoista vanhemmista koiria tule koskaan Suomeen tulemaan.  Keira lensi kasvattajansa mukana ensin Edmontonista Los Ang

Innostuin muokkailemaan blogia vähän uuteen uskoon. Koirille on nyt omat sivut, kun niitä on nyt yhden sijasta kolme. Koirien omille sivuille päivitän myöhemmin tietoa luonteista ja muuta sellaista. Keiraa ei ole vielä rekisteröity Suomeen, joten tietoja ei vielä löydy KoiraNetistä. Ulkoasukin muuttui, kun alkoivat nuo syksyn lehdet kyllästyttää. ;) Voi olla että muuttuu vielä.

Kävimme tänään vauhtikaksikon kanssa paistattelemassa päivää Littoisten koirapuistossa. Kevätväsymys on taas vienyt emännältä kaikki voimat, eikä blogiakaan meinaa millään muistaa päivittää. Mutta ehkä se tästä taas.  Haiku on sopeutunut hyvin uuteen tulokkaaseen, kuten kuvasta näkyy. :) Vaikkei puistossa tällä kertaa ollut muita kavereita, niin vauhtia riitti vähän aikaa ihan kahdestaankin.