Runokuono

Haikun ensimmäisestä astutuksesta on kulunut jo kolme viikkoa. Haiku on muuttunut hyvin rauhalliseksi ja rapsutukset ja ruoka ovat parasta mitä on. Lenkkeily ei meinaa oikein maistua. Aamu- ja iltalenkit ovat lähes toivottomia. Haiku suuntaa äkkiä läheiselle niitylle pissalle, ja äkkiä kotiin takaisin. Hyvällä säällä olen saanut sen onneksi lähtemään pitkillekin päivälenkeille. Ja pallon ja keppien avulla juoksuttaminen onnistuu pihalla, ettei kunto ihan pääsisi romahtamaan. Aika on kulunut nopeasti. Ensi lauantaina on 28. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta. 28. vuorokauden paikkeilla on mahdollista mennä ensimmäistä kertaa ultraan. En ole varannut eläinlääkärille aikaa, koska tutulla shiba-kasvattajalla Liedossa on oma ultraäänilaite. Sinne toivottavasti pääsemme tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa. Viikko siis vielä jännitystä edessä.

Sain juuri laskun Suomen Kennelliitosta, ja siinä paljastui tuliterä kennelnimeni. Parista vaihtoehdosta läpi oli mennyt Runokuono. Runokuono tuli mieleeni Haikun nimestä, ja shibojen tavasta jutella erilaisilla äänillä. Haiku sai aikanaa nimensä, kun hänen kotiutumistaan odotellessani yritin väsätä luovan kirjoittamisen aineopintojen lopputyötä, joka oli kokoelma runoja. Nimessä yhdistyivät siis rakkauteni runoihin, Haiku ja shibojen kieli. Vähän harmittaa, etten keksinyt hienoa japaninkielistä nimeä. Toisaalta Runokuonoon voi aivan hyvin yhdistää japaninkielisiä nimiä. Tehty mikä tehty. Onnellinen olen siitä, että nimi tuli nyt. Jos Haiku saa nyt pentuja niin saan ne heti rekisteröiytyä uudelle kennelnimelleni.

Lauantaina 15.10. järjestettiin sisä Match Show Koirakoulu.netin tiloissa Liedon asemalla. Haiku jäi tällä kertaa kotiin. Koman toinen omistaja Liisa toi mukanaan myös Kinun, joka on Haikun kanssa saman ikäinen punainen narttu. Menimme Koman kanssa kehään ihan kylmiltään, harjoittelumielessä. Liisa oli opettanut Komalle seiso -käskyä, mutta sen verran poju sähelsi ennen kehää, että ajattelin ettei siitä tulee yhtää mitään. Koma seisoi kuitenkin hienosti lattialla, ja minä syötin sille jatkuvalla syötöllä herkkuja. Pöydälläkin Koma seisoi hienosti, kunnes tuli hampaiden katsomisen paikka. Koma perääntyi ja jouduin ottamaan sen syliin. Tuomari antoi Komalle sinisen nauhan. Hän sanoi, että molemmat pennut ovat yhtä lupaavia, eikä hän keksinyt muuta erottavaa tekijää kuin hampaiden näyttäminen. Kun pääsimme sinisten pentujen kehään, Koma pääsi pöydälle uudestaan, ja kaksi uutta tuomaria tutkivat hänet. Tällä kertaa hampaat näytettiin hienosti. Tässä mätsärissä oli kolme tuomaria,

Olen syysihminen, ja tällaisina kauniin kirpeinä päivinä se muistuu aina mieleen. Teimme pitkän lenkin Haikun kanssa, jonka jälkeen heiteltiin vielä palloa pihalla. On niin hauska huomata, miten pallon näkeminen tuo aina hymyn Haikun huulille. Lopuksi piti tietenkin ottaa pari kuvaa ihastuttavassa ilta-auringossa. Eilen tuli viikko täyteen ensimmäisestä astutuksesta.

Kävimme nyt sitten vielä kolmannen kerran tapaamassa Yatsua. Haiku on jo kaksi päivää ollut paljon rauhallisempi ja ulos itkeminen loppui sunnuntaina. Ajattelin, että kyllä ne parhaat päivät taitavat olla jo ohi. Tänään on juoksun alusta laskettuna 14. päivä. Astutus onnistui kuitenkin jälleen hyvin . Yatsu joutui tällä kertaa yrittämään muutaman kerran, ennen kuin jäi kiinni. Ja Haiku vinkui vähän enemmän kuin aiemmilla kerroilla, ei kuitenkaan rimpuillut nytkään. Tällä kertaa meiltä unohtui kello, mutta uskoisin että lähes yhtä kauan olivat kiinni kuin toisella kerralla, eli ainakin 15 minuuttia. Takana on siis kolme onnistunutta astutusta. Nyt odottellaan ja jännäillään nelisen viikkoa, alkaako raskauden merkkejä näkyä.Sitten pääsemme ultraäänitutkimukseen katsomaan, josko Haikun masussa näkyisi vilskettä. Ensikertalaisella kasvattajalla on myös paljon valmisteluja edessä, jos meille sellainen onni suodaan, että pentusia syntyy. 

Kuva ® Markku Poskiparta,  Haiku ROP ja Yatsu VSP Yleensä suositellaan, että astutusten välillä pidettäisiin yksi tai kaksi päivää väliä. Haikun progesteroniarvot olivat kuitenkin jo perjantaina sen verran korkeat, että päätimme yrittää heti seuraavana päivänä uudestaan. Ajoimme siis tänään uudestaan tapaamaan Yatsua. Koirat olivat tänäänkin innoissaan toisistaan, ja selvästi näiden kahden kemiat kohtasivat hyvin. Astuminen sujui jälleen ongelmitta, ja tällä kertaa koirat olivat nalkissa 20 minuuttia, mikä kuulemani mukaan on shiboille melko pitkä aika. Jostain olen lukenut, että pisimmillään koirat voivat olla jopa 45 minuttia kiinni toisissaan. Voin vain kuvitella miten puutuneita koirat ja tukijat ovat tuon ajan jälkeen. Itse tuin Haikua rintakehästä ollen polvillani ja Haiku nojasi minuun. Jo tuon 20 minuutin jälkeen jalkani olivat puuduksissa, ja koirien jalat tärisivät ajoittain. Olen helpottunut ja onnellinen astutusten onnistumisesta. Nyt toiveikkain mielin odote

No niin, nyt voi huokaista helpotuksesta. Haiku astutettiin tänään ensimmäistä kertaa. Sekä Haiku, että Yatsu olivat ensikertalaisia. Kaikki meni kuitenkin hyvin, emmekä olleet liian ajoissa liikkeellä. Minä jännitin Haikun puolesta, että miten neiti mahtaa käyttäytyä. Ja Yatsun omistajat olivat jännänneet Yatsun puolesta. Kummallakin koiralla sukupuolivietti tuntui olevan kohdallaan, ja homma sujui luonnostaan. Kahvittelimme ensin uroksen omistajien kanssa kaikessa rauhassa. Kun hain Haikun autosta, tuli se reippaasti häntä heiluen iloisesti tervehtimään Yatsua. Haiku alkoi tarjota heti itseään. Yatsu ei ihan heti ollut valmis toimintaan vaan pyöri Haikun ympärillä ja nuoli Haikua. Molemmat olivat innoissaan, ja leikkisiä. Haikun käytöksestä oli helppo päätellä, että ajoitus oli hyvä. Lopulta Yatsu hoiti homman hienosti, ja Haiku oli reipas eikä kiljahtanut kuin ihan hiukan. Näin aloittelevalle kasvattajalle ja ensikertalaiselle astutuspuuhissa oli suuri helpotus, että kaikki