Vauvan ja koirien yhteiseloa

Niin se aika on vaan hurahtanut, kun on sylin täydeltä tekemistä. Blogin hunninkotila on siis saanut jatkoa. Meille syntyi tytär päivä edellisen päivityksen jälkeen eli 24.1. Kevät on ollut ihana, mutta väsyttävä. Silloin kun kaksi kättä olisi hetken verran vapaana, niin aivot ovat yleensä sen verran narikassa, että on yritettävä saada vaan ne ihan pakolliset asiat hoidettua.

Koirat ovat ottaneet uuden tulokkaan hienosti vastaan. Yllättäen Keira, joka ei ollut meille tullessaan koskaan nähnyt lapsia, on aivan rakastunut pieneen ihmisvauvaan. Ekat päivät se vinkui hämillään, kun vauva itki, ja tuli aina tarkistamaan, mikä on hätänä. Kun lähdimme vauvan kanssa käymään jossain, niin kotiin tullessa meidän tervehtiminen unohtui välillä kokonaan, kun vauva sai suurenmoiset lentokonekorvatervehdykset.

Nyt Keira on oppinut, että vauvan leikkimatolle ei mennä, mutta sen vieressä makoillaan, niin että kuono on maton puolella. Haiku sen sijaan on lämminnyt vauvalle vähän hitaammin. Alkuun se kävi vain silloin tällöin nuuskaisemassa, mutta nyt pikku hiljaa tulee useammin moikkaamaan Pihlaa.

Pihla sen sijaan on ollut alle kolmekuisesta asti ihan molempien koirien fani. Nykyisin koirat saavat aikaan kunnon naurut tekemällä temppuja. Välillä pelkkä ohi käveleminen saa aikaan kunnon naurun purskahduksen. Kun koirat ovat vieressä Pihla haluaa painaa kasvonsa koirien turkkiin, ja ottaa kiinni käsillä turkista ja välillä korvista. Uskoisin, että Pihla on onnellinen saadessaan kasvaa koirien keskellä. Hymy on ainakin korvissa, aina kun koirat ovat lähettyvillä. Ihanaa! Jännityksellä odotan miten onnellisia koirat ovat sitten kun Pihla alkaa liikkua. ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Progesteronitesti

Toiveikkaana uuteen vuoteen

Pentuja pentuja!