Puolimatkan kuulumisia

Tänään on 35. vuorokausi Haikun ensimmäisestä astutuksesta. Jos mahdollista, Haiku on laiskistunut entisestään. Ainut mikä saa koiran aktivoitua on jääkaapin avaus. Ruoka on kaikki kaikessa meidän jo entisestäänkin ahneelle neidille. Lattialla se makoilee päivät maha pystyssä ja vain harvoin innostuu leikkimään. Ja rapsutettavaksi Haiku myös hakeutuu aina tilaisuuden tullen. Nisät ovat muuttuneet vaaleanpunaisiksi ja kasvaneet hieman. Mahan kasvukin erottuu jo selvästi.

Eilen kävin ostamassa 13,5 kilon säkin Orijenin penturuokaa, johon vaihdamme vähitellen tässä lähipäivinä. Orijen on kuivaruokaa, jossa ravintosuhteet mukailevat raakaruonkintaa. Se sisältää runsaasti proteiinia, ja vain vähän hiilihydraatteja eikä lainkaan viljaa. Orijen on sopinut ja maistunut Haikulle loistavasti. Ainut miinus tässä ruoassa on se, että se tuodaan Kanadasta asti. Valitettavasti vastaavaa ruokaa ei lähempänä tuoteta. Ruoka on myös kallista, 13,5 kilon säkki maksoi Turun Karvakorvissa 74,50. Sen olen kuitenkin valmis maksamaan laadukkaasta ruoasta. Myös pennut tulevat syömään Orijenia ja mukaan uuteen kotiin lähtee pieni säkki penturuokaa. Orijenin avulla myös siskoni sheltti alkoi syömään, kun se koko pentuajan söi melko huonosti. Annoin heille kerran kokeeksi Orijenia, ja heidän yllätyksekseen ruoka alkoikin maistua.

Raakaruokin eli barffasin Haikua viime vuonna jonkin aikaa. Kummallista kyllä Haiku hieman nirsoili ruuan suhteen, mitä se ei koskaan ole tehnyt kuivaruon kanssa. Yleensä raakaruoan kanssa tilanne on päin vastoin, ja nirsommillekin koirille raakaruoka maistuu paremmin. Pahan vatsataudin jälkeen siirsin Haikun takaisin nappulalle ja lisänä annoin kotiruokaa. Kunhan pennuista on selvitty, olen ajatellut, että alkaisin orijenin ohella syöttää taas myös raakaruokaa. Jos se vaan alkaa maistumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Progesteronitesti

Toiveikkaana uuteen vuoteen

Pentuja pentuja!