Miksi minulle tuli shiba?

Uuden koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi kun erosin silloisesta kihlatustani. Meillä oli novascotiannoutaja uros Rocki, josta jouduin luopumaan, kun yhteishuoltajuus alkoi selvästi stressata koiraa. Luopuminen rakkaasta koirasta otti todella koville ja päätin hankkia uuden koiran heti kun sopiva vaan löytyisi.

Shiba oli rotuna täysin vieras minulle, kun Turun kansainvälisessä näyttelyssä ensimmäisen kerran jäin seuraamaan kehää. Rauhallisesti käyttäytyvät hiljaiset koirat erottuivat edukseen ympärillä haukkuvista koirista. Päätös oli syntynyt alitajunnassani, ja tuon päivän jälkeen etsin tietoa vain shiboista. En pohtinut rotuvalintaa vuosia, vaan otin heti yhteyttä muutamaan kasvattajaan ja Suomen Shiba ry:n pentuvälittäjään. Tiesin mitä halusin, ja tuota päätöstä ei ole tarvinut katua. Shiba on rotuna kietonut minut täysin kippuransa ympärille ja joka päivä ajaudun syvemmälle ja syvemmälle tämän kiehtovan rodun pauloihin.

Etsin aluksi sijoituskoiraa, koska kasvattaminen ajatuksena oli jo silloin hiipinyt mieleeni. Sellaista ei kuitenkaan löynyt, kun maltti ei ole parhaimpia puoliani. Niimpä huhtikuussa 2010 minulle muutti pieni ihan oma narttupentu Haiku Yukiguni No kennelistä. Jossain vaiheessa nopea toiminta kadutti,  mutta ei enää. Haikusta on kasvanut kaunis nuori shiba, joka on ollut tähän saakka täysin terve. Haiku on pärjännyt näyttelyissäkin ihan yli odotusteni, vaikka neidistä kasvoikin melko kookas shiba narttu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Progesteronitesti

Toiveikkaana uuteen vuoteen

Pentuja pentuja!